Elintarvikeviljoille on asetettu uutena enimmäisraja-arvona nikkeli. Uusi raja-arvo on kuorimattomalla kauralla 7,5 mg/kg ja muilla viljoilla 0,8 mg/kg. Asetus astuu voimaan 1.7.2024, mutta soveltaminen alkaa viljojen osalta vasta 1.7.2026.

Uudet raja-arvot ovat aiheuttaneet huolta kotimaan kauratoimijoissa. Näin ollen haluttiin selvittää, mitkä tekijät lisäävät riskiä korkeaan nikkelipitoisuuteen ja voidaanko nikkelin ottamista maasta ehkäistä.

Kauran tiedetään ottavan maasta nikkeliä enemmän kuin muiden viljojen. Syytä mitkä tekijät lisäävät kauran nikkelin oton riskejä ei täysin tunneta. Alla olevaan kirjallisuuskatsaukseen ovat Luken tutkijat Tapio Salo ja Lidija Bitz keränneet tietoa Suomen maaperän nikkelipitoisuudesta sekä nikkelin ottoon vaikuttavista tekijöistä.

Katsauksen yhteenvedossa kerrotaan, että kaura ottaa muita viljoja tehokkaammin nikkeliä, ja kauran jyvien nikkelipitoisuudet ovat usein kymmenkertaiset muihin viljoihin verrattuna. Kauran nikkelipitoisuutta lisäävät ensi sijassa maan kokonaisnikkelin korkea pitoisuus ja maan alhainen pH. Maan kokonaisnikkelin pitoisuus on yleensä korkeampi savimailla. Matala pH lisää yleensä kationien ottoa, joten nikkelin (Ni2+) otto lisääntyy matalassa pH:ssa.

Nikkeliä voi tulla maahan lannoitteissa ja kalkitusaineissa, joten niiden nikkelipitoisuuksiin on hyödyllistä kiinnittää huomiota. Muutoin nikkelin liukoisuuden vähentämiseksi kalkitus ja maan alhaisessa pH-tilassa tapahtuvan viljelyn välttäminen ovat eduksi kasvien nikkelipitoisuuksien pitämiseksi matalana. Kauralajikkeiden välisiä eroja olisi tarpeen selvittää, mutta myös kasvukausien väliset erot näyttävät aiheuttavan samansuuruista vaihtelua kuin, mitä on lajikkeiden välillä.