Viime kesän hankala viljan toksiinitilanne lisää väistämättä punahomeen riskiä tänä vuonna. Punahomesienellä on hyvä kyky selvitä maassa kasvintähteissä talven yli, ja otollisten olosuhteiden eli lämmön ja kosteuden turvin se voi kehittyä ongelmaksi myös tulevana kasvukautena. Mikäli viljasadossa oli kohonneita toksiinipitoisuksia, kyseistä erää ei tule käyttää kylvösiemeneksi eikä samalle lohkolle kannata kylvää nyt keväällä lainkaan viljaa, vaan mieluummin jotain muuta kasvia, jos vain mahdollista. Näin vähennetään punahomeen leviämisen riskiä siemenestä tai maasta, ja saadaan parempi kasvuun lähtö uusille kylvöksille.

Hyvälaatuisen kylvösiemenen käyttö tärkeää

Punahomeen tärkeimmät leviämisreitit ovat kylvösiemen ja edellisen vuoden kasvustotähteet. Näin ollen punahometta hallitaan parhaiten hyvälaatuisen kylvösiemenen käytöllä ja viljelykierrolla. Oman siemenen kunnostus, lajittelu ja peittaus, tai tarkastetun ja peitatun ostosiemenen käyttö vähentävät punahomeen leviämisen riskiä. Kevyet ja pienet jyvät ovat usein pahiten taudinaiheuttajien ja homeiden tartuttamia, joten ne on syytä lajitella pois. Peittaus varmistaa siemenen terveyden ja turvaa oraiden alkuunlähdön.

Viljelykierto, jossa ei viljaa eikä erityisesti samaa viljalajia viljellä peräkkäisinä vuosina samalla lohkolla, katkaisee punahomeen leviämisen tehokkaasti. Samalla myös muidenkin kasvintähteissä säilyvien taudinaiheuttajien, kuten lehtilaikkutautien, riski pienenee. Jos viljaa kylvetään viljan perään samalle lohkolle, pääsee oljissa säilyvä punahomesieni leviämään kasvaviin oraisiin jo varhain kasvukaudella sääolosuhteiden ollessa suotuisia. Jos viljelykiertoa ei pystytä noudattamaan, olkimassan muokkaus maahan tai kyntö vähentävät punahomeen tartuntariskiä.

Myös valitsemalla eri kasvuajan lajikkeita voidaan hajauttaa punahomeen riskiä. Aikaiset lajikkeet ja aikaiset kylvöt päästään yleensä korjaamaan hyvissä olosuhteissa, jolloin varmistetaan sadon hyvä laatu ja pienennetään poikkeuksellisista sääolosuhteista johtuvaa toksiiniriskiä. Toisaalta ottamalla viljelyyn sekä aikaisia että myöhäisempiä lajikkeita, joilla kukinta rytmittyy eri aikaan kasvukaudesta, voidaan hajauttaa riskiä sille, että tartunnalle otolliset sääolosuhteet osuvat samaan kriittiseen hetkeen koko viljelyalalle.

Kaura hyville lohkoille

Kaikki viljelytekniset toimet punahomeen hallintaan on tärkeää ottaa käyttöön erityisesti kauralla, jolla on ollut seurantavuosien aikana viljoistamme eniten hometoksiiniongelmia.

Kauraa pidetään vaatimattomana kasvina, joka menestyy heikoimmillakin peltolohkoilla. Näin varmasti onkin, mutta kaura hyötyy muiden viljelykasvien tavoin hyvistä kasvuolosuhteista. Silloin myös sen kestävyys punahomeita vastaan paranee. Erityisesti elintarvikekäyttöön tarkoitettu kaura ansaitsee paikkansa tilan parhaille lohkoille. Kauran esikasviarvo on viljoista parhain, joten kauraa kannattaa kierrättää tilan sisällä eri lohkoilla. Kauran kylvön kanssa ei ole syytä myöskään viivytellä, vaan kylvää se niin aikaisin kuin mahdollista tai ainakin rytmittää kylvöaikaa sääriskin hajauttamiseksi.

Viljalle uusia laatuvaatimuksia

Ensi syksyn viljan vastaanotossa on hyvä varautua uusiin laatuvaatimuksiin. Punahomeen tuottamille toksiineille koskien elintarvikeviljaa on säädetty EU:ssa uusia raja-arvoja, jotka tulevat noudatettaviksi 1.7.2024 alkaen. DON-toksiinin raja-arvoa kiristetään vehnän, ohran ja rukiin osalta 1 000 mikrogrammaan kilolta (aiemmin 1 250 µg/kg). Kauralla raja-arvo säilyy samana, 1 750 mikrogrammaa kilolta.

Uutena seurattavana raja-arvona elintarvikeviljan vastaanottoon tulee T-2 ja HT-2 toksiinien summapitoisuus. Kyseessä on myös punahomeen, tuottama toksiini, joka on huomattavasti DON-toksiinia myrkyllisempi ihmisille ja eläimille. T-2 ja HT-2 toksiinien esiintymistä on seurattu Suomessa jo pitkään osana VYR:n toteuttamaa turvallisuustietoseurantaa. Sen perusteella tiedetään, että ajoittain löydetään kohonneita pitoisuuksia, mutta selvästi DON-toksiinia harvemmin. Kohonneita pitoisuuksia löytyy etenkin kaurasta, mutta jonkin verran myös ohrasta. Kevätvehnästä sen sijaan tätä toksiinia ei ole tavattu. T-2 ja HT-2 toksiinien summapitoisuuden raja-arvo tulee olemaan kauralle 1 250 µg/kg.

Huonona puolena on, että T-2 ja HT-2 toksiinit esiintyvät usein eri näytteissä kuin DON-toksiini. Tällöin, vaikka viljaerässä ei ole todettu DON-toksiinia, siinä voi olla raja-arvon ylittävä määrä T-2 ja HT-2 toksiineita. Tämä johtuu siitä, että T-2 ja HT-2 toksiinin aiheuttajaa suosivat erilaiset sää- ja ympäristötekijät kuin DON-toksiinin aiheuttajia. DON-toksiinista poiketen, T-2 ja HT-2 toksiineita ei synny enää sadonkorjuun aikana.

Punahome on haasteellinen hallittava

Yleisesti samat toksiinien viljelytekniset hallintakeinot pätevät niin T-2 ja HT-2 kuin DON-toksiineihin. Kunnostettu ja peitattu siemen, viljelykierto ja ylipäätään hyvät viljelymenetelmät, jotka tähtäävät hyvän ja laadukkaan sadon aikaansaamiseksi pienentävät toksiinien riskiä. Punahome on kuitenkin haasteellinen hallittava. Kasvukauden sää saattaa pyyhkiä hyvien viljelykäytäntöjen yli, ja kohonneita toksiinipitoisuuksia saattaa esiintyä sadossa, vaikka viljelyssä olisi noudatettu kaikkia hometoksiinien hallintakeinoja parhaalla mahdollisella tavalla.

Tärkeintä punahomeiden hallinnassa on hometoksiiniriskin pienentäminen jo pellolla edellä mainittujen hyvälaatuisen kylvösiemenen ja viljelykierron avulla. Mikäli riskitekijät kasvukaudella kasvavat suuriksi, jää viljelijän käyttöön vielä viljan kukintavaiheessa torjuntaruiskutus ja sadonkorjuuvaiheessa sadon huolellinen kuivaus ja lajittelu.

VYR toteuttaa myös ensi kesänä viljan DON-toksiiniseurantaa ja tiedottaa tilanteesta kasvukauden aikana sekä korjuukauden lähestyessä.

Punahomeen aiheuttaman hometoksiiniriskin hallintakeinot on koottu VYR:n sivuilla olevaan esitteeseen: https://vyr.fi/viljelytietoa/viljelyvinkit/suomeksi/ Esitteen riskitaulukosta voi tarkistaa, mitkä tekijät lisäävät hometoksiiniriskiä viljan viljelyssä.

Lisätietoja: Sari Peltonen, VYR laatutyöryhmän puheenjohtaja, ProAgria Keskusten Liitto, p. 0503414406, sari.peltonen@proagria.fi; Elina Sieviläinen, Ruokavirasto, p. 0295326126, elina.sievilainen@ruokavirasto.fi.