Nikkelipitoisuudet viljoilla on ajankohtainen aihe, sillä EU:n komission asettamien nikkelipitoisuuden enimmäismäärien raja-arvojen soveltaminen alkaa viljoilla 1.7.2026. Muilla tuotteilla raja-arvoja on noudatettu jo viime heinäkuusta lähtien.
Viljojen nikkelin raja-arvot ovat:
– vehnä, ohra, ruis 0,8 mg/kg
– kaura 7,5 mg/kg (5,0 mg/kg kuorittu kaura)
Viljan nikkelipitoisuudelle on asetettu raja-arvot, jotta vältetään sekä allergiset reaktiot että pitkäaikaisen altistuksen mahdolliset haitalliset vaikutukset. Suuren kulutuksen vuoksi viljat ja viljatuotteet ovat yksi tärkeimmistä nikkelin lähteistä ruokavaliossa, vaikka niiden pitoisuudet eivät ole kaikkein korkeimmasta päästä.
Kauran tiedetään ottavan maasta nikkeliä enemmän kuin muiden viljojen. Tämän vuoksi kauran nikkelipitoisuudelle asetettu raja-arvo on selvästi korkeampi kuin muilla viljoilla. Vielä ei täysin tunneta, mitkä tekijät lisäävät kauran nikkelin ottoa. Luken ja VYR:n pitkän aikavälin seurannat kuitenkin osoittavat, ettei viljojen nikkelipitoisuuksissa ole havaittu laajaa tai kasvavaa ongelmaa.
Voiko kauran nikkelipitoisuuteen vaikuttaa viljelytekniikalla tai lajikevalinnalla?
Kauran nikkelipitoisuutta lisäävät eniten peltomaan kokonaisnikkelin korkea pitoisuus ja matala pH. Maan kokonaisnikkelin pitoisuus on yleensä korkeampi savimailla. Matala pH lisää yleensä kationien ottoa, joten nikkelin (Ni2+) otto lisääntyy peltolohkoilla, joilla pH on matala.
Nikkeliä voi tulla maahan lannoitteissa ja kalkitusaineissa, joten niiden nikkelipitoisuuksiin on myös hyvä kiinnittää huomiota, jos on ongelmia korkeasta nikkelistä. Muutoin nikkelin liukoisuuden vähentämiseksi kalkitus ja pellon pH-tilan pitäminen hyvällä tasolla auttavat viljelykasvien nikkelipitoisuuksien pysymisessä alle raja-arvojen. Lisätietoa kauran nikkelin otosta löytyy VYR:n aiemmin teettämässä selvityksessä https://vyr.fi/raportit/nikkelin-otto-kauraan/.
Luonnonvarakeskuksen HAitalliset yhdisteet pois Kaurasta (HAKA) -hankkeessa etsitään kasvinjalostukseen uusia työkaluja, joilla kauralajikkeiden haitta-aineiden määrää saadaan minimoitua. Hankkeessa tutkittavia haitta-aineita ovat kadmium, nikkeli, punahometoksiinit ja akryyliamidi. Hankkeessa on pian valmistumassa uusia tuloksia, joiden toivotaan antavan tietoa lajike-eroista kauran nikkelinotossa.
Pikamääritysmenetelmiä kaivataan
Tällä hetkellä viljatoimijoiden laboratorioissa ei pystytä analysoimaan viljojen nikkelipitoisuutta, vaan viljanäytteet joudutaan pikamääritysmenetelmien puuttuessa lähettämään tutkittavaksi ulkopuolisiin laboratorioihin. Tilanne on kuitenkin vähitellen paranemassa, sillä maailmalla tutkitaan ahkerasti ja pilotoidaan erilaisia nikkelin pikamääritysmenetelmiä.
Lupaavimmalta vaikuttaa viljoilla tutkimus- ja pilotointivaiheessa oleva röntgenfluoresenssi (XRF), joka on nopea, kustannustehokas ja ympäristöystävällinen menetelmä alkuaineiden analysointiin. Se on jo laajasti käytössä maaperäanalytiikassa, geologiassa ja ympäristöseurannassa. Muita lupaavia viljoilla vielä tutkimusvaiheessa olevia menetelmiä ovat NIR ja hyperspektrikuvantaminen sekä biosensorit ja elektrokemialliset menetelmät.